Hirvijärvi

Luontoa ja rauhaa

Hirvijärven kylä sijaitsee keskellä Jalasjärven kuntaa. Nimensä kylämme on saanut sen länsipuolella sijaitsevasta Hirvijärvestä, joka on laajasti tunnettu lintuvesi. Hirvijärveen laskee kylämme läpi virtaava Hirvijoki..

Lue lisää

Historia

Asutuksen leviäminen

Jalasjärvelle alkoi tulla asutusta heti, kun maaperä vapautui vesi- ja jääpeitteestä eli kivikauden aikana. Asutus keskittyi silloin kuitenkin pitäjän eteläosaan, Koskuelle, Hirvijärveltä tunnetaan kivikaudelta vain yksittäisiä hajalöytöjä, ei asuinpaikkoja. Ilmeisesti ilmaston kylmenemisen takia asutuksen merkkejä ei seuraavilta, pronssi- ja rautakaudelta paikkakunnalta tunneta. Vakinainen asutus alkoi Jalasjärvellä vasta 1500-luvulla.

Ensimmäiset vakinaiset asuinpaikat perustettiin yleensä vesistön varteen, joen tai järven rannalle. Niin teki Hirvikylänkin ensimmäinen isäntä Martti Sipinpoika, jonka taloa isännän mukaan kutsuttiin Marttilaksi. Hän oli Jalasjärven seitsemäs isäntä, ja hänen talonsa merkittiin verolle vuonna 1561, jota vuotta siis pidetään talon perustamisvuotena. Martti lienee ollut Lammin eli Rahoolammin isännän Lauri Sipinpojan poika.

Jo seuraavana vuonna syntyi kylään toinenkin uudistila, kun Tuomas Tuomaanpoika perusti Komsilan talon. Tästä tilasta ei kuitenkaan tullut pitkäikäinen, sillä jo vuonna 1569 tila joutui autioksi ja Tuomas muutti uudisviljelijäksi Teuvalle. Muutamaa vuotta myöhemmin Marttilakin autioitui eli siitä ei maksettu veroa, ja Martti Sipinpoika muutti ilmeisesti Kauhajoelle uudisviljelijäksi. Uudisasukas ei joutunut maksamaan veroja, hän sai useita vapaavuosia, mikä saattoi olla syynä toistuviin muuttoihin. Eli senaikaista veropakolaisuutta.

Nuijasota ja sitä seuranneet hallavuodet koettelivat koko pitäjää niin rankasti, että vuonna 1605 vain kaksi isäntää pystyi maksamaan kymmenyksensä. Raajarikoksi sanottu Matti Heikinpoika alkoi maksaa veroa Kouon talosta vuodesta 1626 alkaen, muita veroamaksavia ei kylässä ollut, ennen kuin tervanpoltto alkoi tuoda pitäjään uusia asukkaita ja tiloja.

1600-luvun lopulla otettiin Komsila uudelleen viljelykseen, ja 1686 perustettiin kylään Ventelän uudistila Hirvijärven rannalle. Myös Marttila otettiin uudelleen viljelyyn. Aivan 1700-luvun alussa syntyi kylään vielä kolme uudistilaa: Mäntykoski, Taivalkoski ja Kasari. Isonvihan raskaina vuosina ei asutustoiminta luonnollisestikaan levinnyt. Valtiovalta ja vanhat asukkaat eivät myöskään pitäneet uudisasukkaista, pelättiin tervametsien loppuvan. Niinpä 1700-luvun puoliväliin mennessä oli uusia taloja tullut Hirvijärvenkylään vain kolme: Ojaniemi, Kohtamäki ja Haapamäki. 1700-luvun lopulla valtiovalta alkoi edistää uudisasutusta. Niinpä Ruotsin vallan loppuvuosina koko Jalasjärven taloluku oli 262, kun se pari sataa vuotta aiemmin oli ollut vain 7.  Hirvijärvellä taloja oli 15, jotka merkittiin rekisteriin seuraavasti:

Marttila 1, Komsi 2, Luokkakallio 3, Viinamäki 4, Taivalmäki 5, Kohtamäki 6, Tuisku 7, Ojaniemi 8, Huhtakallio 9, Kasari 10, Haapamäki 11, Mäntykoski 12, Ventelä 13, Kouvo 14 ja Vuorenmaa 15. 

Näin oli kylän asutus alkanut vakiintua, ja seuraavalla vuosisadalla torppien perustaminen ja tilojen halkominen kasvattivat niin Hirvijärvenkylän kuin koko pitäjänkin asukas- ja talolukua. 1800-luvun puolivälissä taloja oli Jalasjärvi-kirjan luettelon mukaan Hirvijärvellä 38. Täysin autioituneita tiloja oli 5. Torpat eivät ole luettelossa mukana, ne eivät olleet itsenäisiä tiloja vaan kuuluivat isäntätalonsa numerolle.

Elinkeinot

Jalasjärven ensimmäisten talojen peltopinta-ala oli noin puoli hehtaaria. Särvintä piti hakea metsästä ja vedestä. Hirvijärvenkylän taloilla oli kalastusoikeus 1700-luvulla Hirvijärven lisäksi Iso- ja Vähäsanasjärvessä. Vielä 1800-luvun puolivälissä kylällä kaadettiin karhu ja pidettiin asiaankuuluvat karhunpeijaiset. Ne taisivat olla viimeiset koko Jalasjärvellä.

Peltoalaa laajennettiin kasken- ja myöhemmin kydönpoltolla.1700-luvun lopulla talojen peltoala oli jo noin neljä hehtaaria. Kun niittyjen tuotto raivaamisen ja polttamisen ansiosta parani, saatettiin karjamäärääkin lisätä. 1600-luvulla taloissa oli keskimäärin viisi lehmää. Kun lehmät talvisin yleensä olivat ummessa, ei ollut ongelmia ylituotannosta. Vasta 1800-luvun lopulla kylään perustettiin ensimmäinen yksityinen meijeri, pian niitä oli useita, kunnes 1907 perustettiin Hirvijärven Osuusmeijeri, joka edelleen toimii keräilymeijerinä.

Nälkävuosien koettelemukset opettivat kansaa säästämään hyvinä vuosina siemenviljaa. Valtiovalta määräsi rakennettavaksi pitäjin viljamakasiineja siemenviljan säilyttämiseen. Jalasjärvellä rakennettiin kaksi ns. lainamakasiinia, toinen kirkonkylään ja toinen Hirvijärvelle 1873. Siemenviljalain kumoamisen jälkeen 1954 makasiinit myytiin yksityisille ja ovat edelleen entisillä paikoillaan.

Vakinaisia, kiinteitä kauppaliikkeitä kylään perustettiin vasta 1900-luvulla. Pieniä aloitelmia siihen suuntaan oli kyllä useita, olihan kylä laaja ja välimatkat pitkiä. Sitä ennen kauppoja oli vain kirkonkylässä, kulkukauppiaita kyllä kulki kylillä. Nykyään kylällä ei ole yhtään kauppaa, mikä on huomattava puute, koska kylän etäisimmiltä kulmilta kauppamatkaa kertyy jopa 15 kilometriä.

Hirvijoessa oli kolme koskea: Taivalkoski, Kasarinkoski ja Mäntykoski. Joessa oli useita vesimyllyjä, lisäksi oli kylällä useita tuulimyllyjä. 1918 perustettiin Mäntykosken Sähkö ja Mylly, joka tuotti sähköä kyläläisille. Yhtiö joutui 1930-luvun pulavuosina vararikkoon, mutta jatkoi sahaus- ja jauhatustoimintaansa aina 1960-luvulle asti. Taivalkoskessa oli jauhomylly jo 1870-luvulla. Sotien jälkeen mylly alkoi erikoistua talkkunoiden tuottamiseen, ja talkkunamyllynä se tunnetaan vieläkin. Sahaustoimintaa ei koskien partaalla enää harjoiteta, sahaus on siirtynyt kylässä toisiin paikkoihin. Joki ja metsä ovat tuottaneet leivän useille kyläläisille.

Elinkeinoelämän suhteen kylä pysyi pitkään omavaraisena: kylän joka perällä oli oma räätäli, suutari, ompelija, seppä ym. Käsityöammatin harjoittajia arvostettiin, monet heistä olivatkin erittäin taitavia, ja heidän kädenjälkiään esitellään ylpeydellä vieläkin. Virkamiehiä edustivat vain kansakoulunopettajat, jotka asuivat kouluillaan.

Henkinen kulttuuri

Jo nälkävuosien aikana eli 1868 Jalasjärvelle päätettiin perustaa ensimmäinen kansakoulu. Se rakennettiin kirkonkylään. Jo samalla vuosisadalla nousi kouluja muihinkin kyliin. Hirvijärvelle koulu tuli, aluksi vuokratiloihin, 1891. Oma komea koulurakennus valmistui Konimäkeen 1895. Tämä rakennus on edelleen pystyssä, vaikka ei enää koulukäytössä. Kun kansakouluasetus 1921 tuli voimaan, oli pakko rakentaa kouluja laajan kylän eri kulmille. Parhaimmillaan kylässä oli viisi kansakoulua. Nyt on kylässä enää yksi peruskoulun ala-aste, jonka nimi edelleen on Hirvijärven koulu, vaikka se sijaitsee aivan eri paikassa kuin kylän ensimmäinen koulu.

Kylän kansakoulunopettaja oli usein uuden yhdistyksen tai harrastuksen alkuunpanija kylässä, niin useimmiten Hirvijärvelläkin. Vuonna 1901 perustettiin Konimäen eli Hirvijärven koululle lainakirjasto, joka oli pitkään kyläläisten hoitama ja kokoama. Ensimmäisiä virallisia yhdistyksiä kylässä olivat Hirvijärven evankelinen nuorisoliitto (1913) ja Hirvijärven raittiusseura Säde (1914). Molemmat toimivat edelleen.

Sortovuosina ja vuoden 1918 sodan eli vapaussodan kuten paikkakunnalla sanotaan, aikana kylän isännillä oli yhteistoimintaa, josta luonnollisestikaan ei kertoiltu eikä pidetty pöytäkirjoja. Suomen itsenäistymisen jälkeen, 1920- 30–luvuilla kylään syntyi useita varsinkin maatalouteen liittyviä yhdistyksiä, joista useimmat toimivat edelleen, mm. Hirvijärven maa- ja kotitalousnaiset, Maamiesseura- ja pienviljelijäyhdistykset, Hirvijärven karjantarkkailuyhdistys jne. Yhdistysten ja seurojen piirissä oli vilkasta toimintaa, hankittiin varoja näytelmillä ja myyjäisillä yhteistä taloa ja yhteisiä koneita ja kalusteita varten. Raittiusseuralle valmistui oma talo Joukola 1926, ja Evankelisen nuorisoliiton talon vihkiäiset olivat vuonna 1955. Molemmat talot ovat edelleen käytössä ja em. seurojen omistuksessa.

Kylässä on erityisen vilkasta ollut musiikin harrastus. Hirvijärven evankelisen nuorisoliiton kuoro aloitti toimintansa heti yhdistyksen perustamisen jälkeen, ja Raittiusseura perusti oman orkesterin 1930-luvulla. Molemmissa oli innostuneita ja taitavia musiikin harrastajia, onhan monilla kyläläisillä sukujuuria vanhoihin kansanpelimanneihin, esim. Mambergin Manuun, sekä Heikki Klemettiin.

Kylä yhteisönä

Kylän vanhimmat talot perustettiin vesistöjen, Hirvijärven ja siihen laskevan Hirvijoen läheisyyteen. 1700-luvun loppupuoliskolla, jolloin asutus lisääntyi voimakkaasti, taloja alettiin perustaa myös kauemmas vesistöistä, tervametsien ja kytösavujen varaan. Näin etäisyydet talojen välille muodostuivat pitkiksi ja hankaliksi. Kun kylä oli yhteistä kinkeri- ja myöhemmin koulupiiriä, tulivat kaikki kyläläiset kuitenkin tutuiksi keskenään ja 1800-luvun kyläjärjestys ja oltermannilaitos myös pakottivat yhteistoimintaan. Kansakouluasetus, asukasluvun nousu, sodat ja sotien jälkeen siirtolaisten tulo mm. hajottivat yhtenäisen kylän useiksi pieniksi kyliksi ja periksi, joissa oli oma koulu ja kauppa. Toisaalta sodan kärsimykset ja kotirintamatoiminta lujittivat voimakkaasti kylän yhteishenkeä ja yhteistoimintaa. 1970-luvulla alkanut suuri maaseudun murros taas alkoi hävittää näitä pieniä kyliä, joista loppuivat koulut ja kaupat. Palveluja haettiin nyt kirkonkylästä, ja sinne muuttivat vanhuksetkin palvelujen perässä.

 

Teksti: Hilkka Haapamäki

Lähteet:
Etelä-Pohjanmaan historia I – III
Jalasjärven kirja
Hirvijärven kylähistoria

Kotikylä

 

Mäntykylästä Taivalmaahan ja Komsinkylästä Alavalliin

siinä kotikyläni ääriviivat on kalliit.

Kun vuoret korkiat ei ole meidän omia,

niin mäkiä on meillä hyvin monia,

joista syntyy profiili tuo komia.

 

Eikä suuret ole meillä luonnon uomat,

vain Mäntyjoki, Hirviluoma

ne vetensä Rapalahteen tuovat

ja näin Hirvijärven luovat,

mistä nimen kylällekin tuovat.

 

On ihmismielikin usein ollut täällä jäässä,

kun halla on käynyt tähkäpäässä.

Kontio Kasarinkorvesta käynyt on kotihaassa

ja ainutkin Kasarin numeron lehmä on luina maassa.

Ei leikiten ole täällä aina leipää syöty,

vaan usein on siipi maahan lyöty

ja pettuakin syöty.

 

Mies kuokkii suota sekä järvenrantaa

ja hien otsallensa tulla antaa.

Sarka saran viereen aukee.

Näin syntyi Hirvijärven kylän lakeus aikanaan,

missä vilja tähkän kantaa

ja nurmi tuoksun antaa.

Sadon täyden meille kantaa.

 

Kotikylästä kauas kun maailmalle sä kuljet,

muistoissa silmäsi suljet,

niin kotikyläsi kauniit kasvot nuo,

ne muistoja tuo.

Ne maailman melussa kyllä,

on kirkkaana tähtenä päämme yllä.

 

-Kauno Nurmela, 1979-